Sari Essayah ja KD teki hyvän kampanjan ja osallistuminen vaaleihin kannatti. Olisin toivonut, ja uskoin siihen, että kannatuslukemat olisivat olleet hieman paremmat kuin lopulta olivat. Mutta kaikesta huolimatta Sarille tuli KD:n kaikkien aikojen toiseksi paras tulos ja yli 20 000 enemmän henkilökohtaista ääntä verrattuna EU-vaaleihin. Siihen on oltava tyytyväinen. Toiselle kierrokselle menivät Niinistö & Haavisto. Tilanne ei tullut yllätyksenä, vaikka toki olisi puoli vuotta sitten ollut vaikeampi arvata, että Haaviston kannatus nousisi näin korkeaksi. Kaksintaistelu Haavisto – Väyrynen varmasti nosti prosenttilukemia molemmille. Nyt on sitten valittava ehdokasta, jota haluaisin johtamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä edustamaan Suomen kansaa.
Tapoihini ei kuulu äänestää tyhjää, joten nyt on tehtävä ratkaisu ja ottaa kantaa.
Olin Haaviston kanssa samassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ryhmässä hallitusneuvotteluissa, kun kirjoitimme Kataisen hallitusohjelmaa. Sen perusteella opin tuntemaan Pekka Haavistoa rakentavana, positiivisena miehenä jonka kanssa on helppo ja mukava keskustella. Pekka Haavistolla ja Vihreillä on monelta osin samanlaisia ajatuksia KD:n kanssa esim. kehitysyhteistyöstä. Pienen kylän kalastajaisän poikana on helppo nähdä ja sympata niitä luonnonarvoja, jota Haavisto saattaisi edustaa, jos pääsisi läpi. Niitä hän tosin ei ole juurikaan nostanut tässä kampanjassa.
Sauli Niinistön parhaina ominaisuuksina pidän verkostoitumis-, johtamis- ja esiintymistaidot, kokemus sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiset näkemykset. Niinistön arvomaailma on lähempänä Kristillisdemokratiaa. Onhan Kokoomus osana EPP:tä, jossa myös KD vaikuttaa Euroopassa yhdessä muiden Kristillisdemokraattisten puolueiden kanssa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ote on vahvempi Niinistöllä, ja uskoisin että hänellä on parempi kyky tehdä tarvittavat ratkaisut muuttuvassa maailmassa. Niinistön politiikka olisi hillitympi, ja Suomen etu olisi paremmin turvattu Niinistön tavalla rakentaa luottamusta ennen vaatimuksien esittämistä.
Lisäksi täytyy myöntää, että oma kokemukseni elämästä ja työelämästä on lähempänä Niinistön reaalimaailmaa kuin Haaviston visiomaailmaa. Oma työura on ollut kovaa työtä, kehittämistä ja talouskriisien selvittämistä; puolustusvoimissa isänmaan puolesta, siviilissä lähtien ylikunnallisen matkailuyhtiön pelastamispesti, projektijohtajatyöt, pätkätyöläisen armoton arki, useiden yhdistyksien talousvaikeuksien selvittämistä, oman kunnan talouskriisi ja nyt lopulta työ maan hallituksessa, kun talous on kriisissä. Poliittinen työ on sen lisäksi antanut puoluekentän tuntemusta. Kokemus tästä saa minut intuitiivisesti valitsemaan Niinistön.
Siispä olen päättänyt äänestää Sauli Niinistö tasavallan presidentiksi.
